Miksi käyttää oppilaiden vastausjärjestelmää? Hyödyt, tutkimusnäyttö ja käytön aloittaminen

Esitä kysymys useimmissa luokissa, ja samat muutamat kädet nousevat. Kuulet kolme vastausta, oppitunti etenee, etkä tiedä, mitä muut kaksikymmentä lasta ajattelivat. Osa heistä tiesi vastauksen mutta ei halunnut sanoa sitä. Osalla oli virhekäsitys, jonka huomaat vasta seuraavassa kokeessa.

Oppilaiden vastausjärjestelmä muuttaa tämän, koska sen avulla jokainen oppilas vastaa jokaiseen kysymykseen samaan aikaan. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä nämä järjestelmät ovat, mitä tutkimus sanoo niiden vaikutuksista (ja mihin ne eivät pysty), miten tärkeimmät vaihtoehdot eroavat toisistaan ja miten pidät ensimmäisen oppitunnin vastausjärjestelmän kanssa.

Mikä on oppilaiden vastausjärjestelmä?

Oppilaiden vastausjärjestelmä (englanniksi student response system, classroom response system tai audience response system) on mikä tahansa työkalu, joka kerää vastauksen jokaiselta oppilaalta yhtä aikaa ja näyttää tulokset opettajalle heti. Päätyyppejä on neljä:

• Matalan teknologian välineet: minivalkotaulut, vastauskortit tai sormet. Nopeita ja ilmaisia, mutta mitään ei tallennu.
• Käsissä pidettävät ”klikkerit”: pienet kaukosäätimet, joissa on painikkeita. Ne olivat ensimmäisiä luokkien vastausjärjestelmiä, ja ne ovat pitkään olleet yleisiä yliopistojen luentosaleissa.
• Sovellukset oppilaiden laitteilla: oppilaat vastaavat puhelimilla, tableteilla tai kannettavilla tietokoneilla.
• Kameralla skannattavat kortit: jokainen oppilas nostaa ylös tulostetun kortin, opettaja skannaa luokan puhelimella tai tabletilla, ja vastaukset tallentuvat automaattisesti. Oppilaat eivät tarvitse laitteita.

Kaikissa neljässä on sama perusajatus: kaikki vastaavat, opettaja näkee kokonaiskuvan, ja oppitunnin jatko riippuu vastauksista.

Mitä tutkimus sanoo?

Paras yleiskatsaus on Nathaniel Hunsun, Olusola Adesopen ja Dan Baylyn meta-analyysi, joka julkaistiin vuonna 2016 Computers & Education -lehdessä. Siinä yhdistettiin 53 kokeellista ja kvasikokeellista tutkimusta, joissa oli mukana yli 26 000 opiskelijaa ja joissa vastausjärjestelmiä käyttäneitä ryhmiä verrattiin ryhmiin, jotka eivät käyttäneet niitä. Tulokset olivat seuraavat:

• Pieni mutta merkitsevä myönteinen vaikutus oppimistuloksiin. Hyöty näkyi selvimmin korkeamman tason taidoissa, kuten tiedon soveltamisessa ja kriittisessä ajattelussa, ja vähiten pelkkien faktojen muistamisessa.
• Lähes keskisuuri myönteinen vaikutus ei-kognitiivisiin tuloksiin: sitoutumiseen, osallistumiseen, minäpystyvyyteen, läsnäoloon ja kiinnostukseen oppiainetta kohtaan.
• Kysymysten käyttötavalla on väliä. Vaikutus riippui esimerkiksi oppiaineesta, ryhmän koosta ja siitä, miten kysymyksiä käytettiin opetuksessa.

Rehellinen johtopäätös on, ettei vastausjärjestelmä ole mikään taikakeino. Pelkkä teknologia tuo vain vähän lisää. Oppimista parantaa se opetus, jonka järjestelmä mahdollistaa: hyvien kysymysten esittäminen usein, oppilaiden keskustelu niistä ja välitön palaute. Vastausjärjestelmä yksinkertaisesti tekee tästä käytännössä mahdollista koko luokan kanssa.

Kaksi muuta tutkimuslinjaa tukee tällaista opetusta:

• Muistista hakemisen harjoittelu. Tiedon palauttaminen mieleen vahvistaa muistia enemmän kuin sen lukeminen uudelleen. Ilmiötä kutsutaan testausvaikutukseksi, ja se on osoitettu muun muassa Roedigerin ja Karpicken (2006) tutkimuksessa. Usein toistuvat kysymykset, joista ei seuraa arvosanaa, ovat juuri muistista hakemisen harjoittelua.
• Palaute. Education Endowment Foundation arvioi palautteen yhdeksi kustannustehokkaimmista keinoista, joita kouluilla on käytössään: keskimäärin se vastaa noin kuuden kuukauden lisäedistystä. Hyödyllistä palautetta voi antaa vasta, kun tietää, mitä kukin oppilas ymmärsi.

Viisi hyötyä luokallesi

Jokainen oppilas vastaa, ei vain vapaaehtoiset

Kun kaikkien on vastattava, kukaan ei voi jättäytyä sivuun, ja kuulet hiljaisia lapsia yhtä lailla kuin itsevarmoja. Osallistumisen lisääntyminen on vaikutus, josta tutkimukset ovat yksimielisimpiä.

Näet virhekäsitykset heti

Jos kahdeksan oppilasta valitsee saman väärän vastauksen, tiedät tarkalleen, mitä pitää käsitellä, ja tiedät sen nyt etkä vasta ensi viikolla kokeen korjattuasi. Kun laadit väärät vaihtoehdot yleisten virheiden pohjalta, jokaisesta kysymyksestä tulee diagnostinen työkalu.

Muistista hakemisesta tulee rutiini

Kolme tai neljä kysymystä viime viikon asioista oppitunnin alussa vie viisi minuuttia ja rakentaa pitkäkestoista muistia. Vastausjärjestelmän avulla näet myös, mitkä aiheet ovat päässeet unohtumaan ja vaativat kertausta.

Vähemmän painetta ujoille lapsille

Kortilla tai painikkeella vastaaminen on paljon vähemmän jännittävää kuin vastaaminen ääneen koko luokan edessä. Lapset, jotka eivät koskaan viittaisi, näyttävät silti, mitä ajattelevat, ja väärä vastaus on opettajalle yksityinen viesti eikä julkinen hetki.

Edistymisen seuranta syntyy itsestään

Järjestelmät, jotka tallentavat vastaukset jokaisen oppilaan nimelle, muuttavat arkiset kysymykset edistymisen seurannaksi ilman ylimääräistä korjaamista. Lukukauden aikana näet, kuka kehittyy, kenen edistyminen on pysähtynyt ja mitkä aiheet luokka koki vaikeimmiksi. Oppaamme lasten oppimisen ja kehityksen seuraamisesta kertoo, miten tällaista tietoa voi hyödyntää.

Viittaaminen, laitteet vai kortit: vaihtoehtojen vertailu

Jokaisella tavalla on paikkansa. Vertailun tarkoitus on auttaa sinua valitsemaan omalle luokallesi sopiva tapa, ei sulkea mitään vaihtoehtoa pois.

Lyhyesti: laitepohjaiset sovellukset ovat hyvä valinta, kun oppilailla on jo omat laitteet ja haluat avoimia vastauksia tai omaan tahtiin eteneviä tietovisoja. Korttipohjaiset järjestelmät sopivat pienemmille lapsille, kouluille, joissa ei ole laitetta jokaiselle oppilaalle, ja opettajille, jotka haluavat pitää näytöt poissa oppilaiden käsistä. Viittaamisella on yhä paikkansa keskustelussa, mutta ei pääasiallisena tapana tarkistaa ymmärtämistä.

Pienet lapset, yksityisyys ja ruutuaika

Kaksi kysymystä nousee esiin aina, kun teknologiaa käytetään pienten lasten kanssa.

Ruutuaika. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että 3–4-vuotiaiden paikallaan istuen vietetty ruutuaika on enintään tunti päivässä, ja vähempi on parempi. Monet perheet ja koulut haluavat rajoittaa ruutuaikaa myös alakoulun vanhemmilla oppilailla. Korttipohjaisissa järjestelmissä ainoa näyttö on opettajan puhelin ja halutessasi luokan näyttö. Oppilaat saavat vastausjärjestelmän hyödyt ilman, että heidän ruutuaikansa kasvaa.

Yksityisyys. Lasten tietoja on käsiteltävä erityisen huolellisesti. Ennen kuin valitset minkään työkalun, tarkista, etteivät oppilaat tarvitse omia tilejä tai sähköpostiosoitteita, että tiedot säilytetään turvallisesti ja tietosuojalainsäädännön, kuten EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR), mukaisesti, että vain opettaja ja valtuutetut kollegat näkevät yksittäisten oppilaiden tulokset ja että tiedot voidaan poistaa pyynnöstä. Voit lukea, miten SmartEduTrack käsittelee oppilaiden tietoja, tietosuojaselosteestamme.

Näin pidät ensimmäisen oppitunnin viidessä vaiheessa

1. Valitse yksi oppitunti ja kolmesta viiteen kysymystä. Ota mukaan ainakin yksi saranakysymys siihen kohtaan, jossa päättäisit, voiko edetä. Perusta sen väärät vaihtoehdot todellisiin virhekäsityksiin.
2. Valmistele luokka ja kysymykset. SmartEduTrackissa luot luokan, lisäät oppilaat ja rakennat kysymyssarjan tai kopioit valmiin sarjan julkisesta Materiaalipankista. Tulosta jokaiselle oppilaalle vastauskortti.
3. Harjoitelkaa ensin rutiinia. Aloita hauskalla lämmittelykysymyksellä, kuten ”Mikä on lempivuodenaikasi?”, jotta oppilaat oppivat pitelemään korttejaan ennen kuin vastauksilla on merkitystä.
4. Kysy, skannaa ja keskustele. Näytä kysymys luokan näytöllä (SmartEduTrackin ”Nyt esillä” -tilassa voit ohjata sitä puhelimestasi), skannaa vastaukset ja katso tuloksia ennen kuin paljastat oikean vastauksen. Jos vastaukset jakautuvat, pyydä oppilaita yrittämään vakuuttaa vieruskaverinsa ja esitä sitten sama kysymys uudelleen. Vastausten muuttuminen on usein oppitunnin arvokkain hetki.
5. Toimi tulosten perusteella ja käy ne läpi. Päätä saman tien, edetäänkö, selitätkö asian toisin vai opetatko sen kokonaan uudelleen. Avaa tunnin jälkeen raportit nähdäksesi, ketkä oppilaat tarvitsevat lisätukea.

Toimivien kysymysten laatiminen

Tutkimus osoittaa selvästi, että kysymysten laatu ratkaisee. Muutama nyrkkisääntö:

• Kysy ymmärtämisestä, älä vain faktoista. ”Mikä näistä murtoluvuista on suurin?” opettaa enemmän kuin ”Mikä on osoittaja?”.
• Tee jokaisesta väärästä vastauksesta uskottava. Jokaisen vaihtoehdon pitäisi olla vastaus, jonka joku oppilas voisi oikeasti antaa, mieluiten tiettyyn virheeseen liittyvä.
• Yksi asia kysymystä kohden. Jos oppilas vastaa väärin, sinun pitäisi tietää miksi.
• Tavoittele kysymyksiä, joihin osa oppilaista vastaa väärin. Jos kaikki vastaavat aina oikein, kysymys ei kerro sinulle mitään.
• Käytä pienempien lasten kanssa kuvia ja värejä, jottei kysymys edellytä lukutaitoa.

Lisää menetelmiä, jotka toimivat teknologian kanssa tai ilman, löydät oppaastamme 12 nopeaa tapaa tarkistaa ymmärtäminen.

Usein kysytyt kysymykset

Tarvitsevatko oppilaat puhelimia tai tabletteja?

Eivät korttipohjaisessa järjestelmässä. Jokainen oppilas nostaa ylös tulostetun kortin, ja opettaja skannaa luokan yhdellä puhelimella tai tabletilla. Laitepohjaiset sovellukset taas vaativat laitteen jokaiselle oppilaalle.

Sopiiko oppilaiden vastausjärjestelmä päiväkotiin?

Kyllä, kun kysymyksissä käytetään tekstin sijaan kuvia tai värejä ja vastaustapa on yksinkertainen. Kortin nostaminen tai sormilla näyttäminen toimii hyvin noin 4-vuotiaasta alkaen.

Kuinka usein sitä kannattaa käyttää?

Lyhyesti ja usein toimii paremmin kuin pitkään ja harvoin. Hyvä rytmi on kolmesta viiteen kysymystä useimmilla oppitunneilla: alussa, saranakohdassa ja lopussa.

Lähteet

• Hunsu, N. J., Adesope, O. ja Bayly, D. J. (2016). A meta-analysis of the effects of audience response systems (clicker-based technologies) on cognition and affect. Computers & Education, 94, 102–119.
• Roediger, H. L. ja Karpicke, J. D. (2006). Test-Enhanced Learning: Taking Memory Tests Improves Long-Term Retention. Psychological Science, 17(3).
• Education Endowment Foundation. Feedback, Teaching and Learning Toolkit.
• World Health Organization (2019). Guidelines on physical activity, sedentary behaviour and sleep for children under 5 years of age.
• Rosenshine, B. (2012). Principles of Instruction: Research-Based Strategies That All Teachers Should Know. American Educator, 36(1).